lauantai 28. maaliskuuta 2015

Suloisia muistoja

''Viiru ja Kauhu rehtorin kansliaan,'' kaikui raivokas huuto pitkin suurta ja pikselistä Tylypahkaa. Minä ja kaverini rämpytimme hiiriämme naamat naurusta väärällään saadaksemme habbohahmomme turvaan huoneeseen ilmestyneeltä vahtimestarilta. Ruudulla olevassa maailmassa kaikki näytti tylsän laatikkomaiselta, mutta kirjoittamassamme tekstissä taikasauvat pamahtelivat ja ruudinhaju täytti kolkot portaikot kun ilkitöissä olevan kaksikon juoksuaskeleet loittonivat salakäytävien kätköihin. Sain ensikosketukseni roolipelaamiseen nimenomaan sen paljon parjatun Habbo hotellin kautta — olin yhdeksänvuotias, eikä paluuta entiseen ollut.

Sain jo Tylypahkassa kuulla useaan otteeseen etten ollut oikea pelaaja, koska en pelannut Enelyassa: sen ajan pahapeppuisimmassa pelipaikassa, jossa hahmopisteet laskettiin tarkasti ja suljetut portit estivät ketä tahansa astumasta eliittiin. Kun sitten lopultakin pelasin Enelyassa, samaiset tyypit totesivat etten vieläkään ollut oikea pelaaja, koska en pelannut wowia. Koko touhu tuntui turhalta, eikä ketään kiinnostanut selitykseni siitä että kirjoituspelin ja pelipelin kilpailuttaminen oli kuin olisi yrittänyt vertailla kirjaa ja elokuvaa. Minä nautin nimenomaan siitä että sain kuvailla kirjoittamalla ympäristöni ja liikkeeni, mitkä oikean pelin pohjalle rakennettu rope olisi pitkälti karsinut pois.

Pian Enelyan jälkeen kuvioihin ilmaantui pelaamisen suhteen hieman vapaamuotoisempi Sumukylä, jossa rehellisesti sanottuna vietin niin paljon aikaa, että nukkumaanmenokin tuntui toissijaiselta. Pikselimaailmassa käytiin enää vain esittäytymässä muille hahmoille, joiden kanssa peliä sitten jatkettiin messengerin puolella pelkästä tekstistä koostuvien vuorojen muodossa. Oli isoja kaveriporukoita, pitkälle rakennettuja tarinoita, hahmojen välisiä draamoja ja tulenkatkuisia sukulaisuussuhteita. Loppujen lopuksi meidän luovuutta puhkuva pelaajajoukkomme onnistui punomaan niin laajan ja monimuotoisen pelimaailman historioineen päivineen, että vielä toisinaankin haaveilen kirjoittavani siitä kirjan. Sääli vain että aika ja parisuhdedraamat hiljalleen ajoivat kaverukset erilleen ja yhteiset pelit saivat jäädä sikseen. Vain nettikaverien piirtämät fanikuvat ja sadat tietokoneen kätköihin kertyneet tekstitiedostot muistuttavat vanhoista ajoista.

Harrastan kirjoitusroolipelausta enää harvoin, sillä jokainen foorumi jolle olen liittynyt, on hiljalleen kupsahtanut tai ollut muuten vain ilmapiiriltään sulkeutunut kuppikuntien takia. Keskiaikaan sijoittuvat fantasiapelit ovat menettäneet hohtonsa ja raaka realismi viehättää. Olo on vähän kuin kodittomalla, mikä olisi sen surullisempaa kuin pelaaja ilman pelipaikkaa? Vaikka unelmoinkin tällä hetkellä pitkistä, vakavista ja vuolaista tekstinpätkistä, jaksaa Habbo hotellin ajatteleminen hymyilyttää. Joskus kaipaan sitä yhdeksänvuotiaan riemua kun paras kaveri tupsahtaa pikselisestä ovesta sisään ja ilmoittaa tähtimerkkien välissä virnistävänsä leveästi.

* vinkkaa silmää lukijoille *
* onnaa *

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Ne 22 salaisuutta

Jokaisella bloggaajalla on oltava ainakin yksi avokadokuva ja aurinkolasiselfie, ou jea!
1. Mitkä asiat tekevät elämästäsi kauniin?
Aamuaurinko keittiössä, nukahtavan kissan hiljainen kehräys, puhtaat lakanat, kesäyöt kaupungissa, kutkuttava jännitys vatsanpohjassa, paljaat varpaat, vesisade, ystävällinen nauru, mustelmaiset polvet ja tuttuun syliin käpertyminen
2. Monetko alushousut omistat?
Aivan liian monet! Ihastuin joskus niin palavasti mustaan pitsiin, että jokaisella kauppakierroksella mukaan tarttui ainakin muutamat söpöt pikkuhousut
3. Pidätkö itseäsi pessimistinä, realistina vai optimistina?
 Optimistina, eräänä päivänä pääni vain leijui pilviin enkä ole sitä sen koommin nähnyt
4. Minkä takia bloggaat?
 Rakastan kirjoittamista ja pelkään unohtamista. Tuntuu helpottavalta tallentaa arkipäiväisiä kuvauksia paikkaan, jonne mahdolliset vesivahingot ja kissan hampaat eivät yllä
5. Mikä on hassuin muistosi lapsuudesta?
 Sekoitin aina jostakin oudosta syystä sanat minotaurus ja piisami. Järkytyin pahemman kerran kun eräänä päivänä äiti ilmoitti että piisami on tehnyt pesän kellariimme
6. Onko avioliitto mielestäsi tärkeä osa ihmisen elinkaarta?
 Riippuu ihan ihmisestä, itse en näe sitä minkäänlaisena elämän merkkipaaluna
7. Mikä on lempi asukokonaisuutesi?
 Revityt sukkahousut, mustat maiharit, liehuva sifonkimekko ja vanha kunnon nahkatakki
8. Millaisia harrastuksia sinulla on ollut elämäsi aikana?
 Ikoninmaalaus, baletti, savityöt ja postimerkkeily tuli kokeiltua pentuna. Nykyään harrastan lähinnä kotijumppailua, bloggailua ja kissoja
9. Miltä tuntuu rakkaus?
 Lämpimältä kesäsateelta
10. Mitä yhtyettä/artistia et voi sietää?
 En osaa eritellä erikseen artisteja, mutta suomiräppi räjäyttää pääni irti
11. Mistä aiheesta haluaisit blogata, muttet vain ole saanut aikaiseksi?
 Mun on jo kolmen blogin ja vuoden verran pitänyt tehdä postaus lempiblogeistani, mutta homma tyssää aina siihen etten osaa päättää mitkä miljoonista lemppareistani valitsisin
12. Mikä oli sun lemppari piirretty pienenä?
 Pokémon, Prätkähiiret ja Dinoratsastajat oli jees!
13. Tavara tai asia mitä ilman et voi elää?
 En voisi elää ilman listojen tekemistä. Se on rauhoittavaa ja helpottaa ajatusten jäsentelyä
15. Otat puhelimen käteesi, mitä teet sillä?
 Otan vahingossa kaukosäätimen käteen ja yritän avata näppäinlukkoa, puhelin onkin toisessa huoneessa latauksessa!
15. Paskin sarja tai leffa minkä oot vilkassu tai paskin kirja minkä oot lukenut ikinä? 
 Kaikki leffat joissa tapetaan eläimiä on automaattisesti paskoja, piste
16. Mitä teit tänään kello 12.00?
 Istuin turhautuneena lattialla hieromassa mobilatia ranteeseeni ja kiristelemässä rannetukea
17. Erikoisin väri mikä sulla on ollut hiuksissa?
 Kaikkien niiden sateenkaarioksennusten jälkeen blondi oli melko oudon tuntuinen
18. Kerro joku asia missä oot hyvä tai joku tilanne missä oot voinut olla tosi ylpee itestäs?
 Oon todella ylpeä siitä että oon hiljalleen opetellut puhumaan ja avautumaan jos jokin asia vaivaa, sulkeutuminen on pidemmän päälle todella kuluttavaa
19. Saat väsätä ihtelles unelma annoksen jädestä ja höppeistä, mitä siihen tulee?
♥ Pallo vaniljajäätelöä, toinen päärynää ja päälle reippaasti suklaakastiketta!
20. Kaunein asia luonnossa?
 Luonto itse
21. Millaiset asiat/jutut saa sut repeemään nauruun?
 Sellaiset joita ei saisi ajatella missään nimessä tilanteissa, joissa pitäisi vain istua hiljaa ja vakavana t (anti)pocerface
22. Millaisia blogeja tykkäät lukea?
 Sellaisia joissa on kaunista, pohtivaa ja tarkasti kuvailevaa tekstiä. Tietty laadukkaat kuvat, huumori, helppolukuinen fontti ja selkeä ulkoasu tekevät kokemuksesta entistä miellyttävämmän.

Näistä kysymyksistä kiitos haastajilleni Marsalle & Nännille
Ps. Vihaan avokadoa yli kaiken

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Nahanluontia


Kevät jyristää kohti tuhannen höyryjunan voimalla kirvoittaen silmänurkkiini kiukunsekaisia kyyneliä. Vaikka olenkin nauttinut raukeasta aamuauringosta keittiössä, appelsiinimehusta ja luumuhillolla voidelluista paahtoleivistä, koko keho tuntuu huutavan jonkinlaista muutosta tasaiseen arkeen. Aina silloin tällöin minut valtaa epämiellyttävä tunne siitä että kasvoni eivät olekaan minun. En näytä minulta, elämäni ei etene suuntaan johon tahtoisin, eikä edes asunto vaikuta omalta. Olen aina ollut tietynlainen tuuliviiri, säännöllisesti ilmestyvä muutoksenkaipuu tuntuu olevan kohdallani ennemmin sääntö kuin poikkeus. Vähän kuin käärmeen lailla reagoin vaihtuvaan vuodenaikaan ja luon nahkani uudistuakseni. Täytyy ottaa kynä käteen ja tehdä itselleen muistuttavia listoja siitä mitä haluan ja miksi, vaatekaapin sisältö karsiutuu puolella ja mielen perukoilla tykyttää hillitön tarve tehdä koko asunnon kattava kevätsiivous.

Vaatekaappia myllätessä käyttämätöntä, aikansa elänyttä vaatetta kertyi ison muovisäkillisen verran, mutta ajatus facekirppikselle pistämisestä laiskottaa nyt kun rakas postimme meni ja poisti maxikirjeen mahdollisuuden ja korotti pakettien hintoja. Myyminen omaa kaupunkia kauemmas ei yksinkertaisesti kannata, ei ketään kiinnosta ostaa viiden euron paitoja jättiläismäisillä postikuluilla. (Lahden facekirppiksellä rynttyitä tietty voisi yrittää kaupata, mutta ostajien tapaaminen kasvotusten aiheuttaa lähinnä kylmänhikisiä väristyksiä.) Nyt kun kaikki ylimääräinen kangas ei enää pyöri tiellä, on paljon helpompi yhdistellä vaatekappaleita. Yllä oleva kollaasi tulee varmaankin olemaan tämän kesän lempparivaatetuksiani jahka säät sallivat ja reppuni saapuu tehdastätien hyppysistä. Vielä pitäisi keksiä jotakin lämmikettä hartioille viileämpiä päiviä varten, mutta sitä odotellessa saa vanha resuinen nahkatakkini hoitaa homman kotiin. Tiedän että edessä on luultavasti vielä ainakin kaksi loskaista takatalvea ennen lopullista kevättä, mutta mielessä siintävää kesää on vaikea torjua, vaikka kuinka suunnittelemisiaan yrittäisikin hillitä.


torstai 12. maaliskuuta 2015

Kolme litraa onnea


Pieneen ihmiseen mahtuu yllättävän paljon popcornia. Kolme litraa upposi kuin kaivoon käperryttyäni punaiseen penkkiin kahden seuralaiseni keskelle. Alussa näytti siltä että minä ja toverini saisimme yksityisnäytöksen Late Lampaaseen, mutta viimeisten mainosten paikkeilla sali alkoi täyttyä pikkuihmisten iloisesta kiherryksestä. Olen aina pitänyt lasten näytöksistä. Estottomat kikatukset, ihmettelevät kommentit ja kauhistuneet huokaukset kuuluvat olennaisena osana kokemukseen. Teatterissa tunnelma oli niin viaton ja naurua hersyvä, että se pitkään ja hartaasti piinannut maailmantuskakin hellitti hetkeksi. Late Lammas oli aivan hervottoman hauska, pelkään käkättäneeni kovempaa kuin yksikään salin taaperoista. Tuntui kivalta taantua hetkeksi lapsen tasolle, innostua pepsimukin koosta ja uusien animaatioiden mainoksista. Hassua ajatella että joskus minäkin elin aikaa jolloin suurin huolenaihe oli ehtiä lukemaan vasta ilmestynyt Aku Ankka ennen muita sisaruksia.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kissamummo instailee

Ja niin eräänä aurinkoisena lopputalven päivänä instagram päätti vihdoinkin aloittaa toimimisensa myös lumiassa. Olen vielä ihan hukassa miten koko sovellus toimii (ja mihin sitä oikeastaan edes käytetään) mutta tästä päivästä lähtien meikäläinenkin löytyy kaikkien somehorojen paratiisista! Nyt kun pääsen tyydyttämään päivän someannokseni bloggerin lisäksi myös instassa, kuoppaan kuihtuneen askini ja keskityn opettelemaan luurikuvien ottamista osoitteessa https://instagram.com/metanoiala/



perjantai 6. maaliskuuta 2015

Perjantai ja kaikki hyvin


Soitin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeiden töiden perään. Käteni vapisivat niin holtittomasti että luuri hakkasi korvaani, eikä sähköpostiosoitteen kirjoittaminen muistiin ollut onnistua laisinkaan. Lähetin koulussa tehdyn portfolion ja nyt ei sitten voi enää kuin odottaa. Vaikken nyt paikkaa saisikaan niin pakko myöntää että moinen tilaisuus kävi hyvin harjoittelusta. Ainakin opin että aina olisi hyvä olla päivitetty portfolio valmiina ja että etukäteen harjoittelu helpottaa puhelun tekemistä huomattavasti. Vielä kun oppisin jännityksestä huolimatta lopettamaan änkytyksen ja sen koomisen nopean pikkuoravapuheen. Olen ylpeä itsestäni, vielä vuosi sitten olisin jättänyt soittamatta, koska ''ei ne minunlaista sinne kuitenkaan halua.''

O
len hiljakseen tullut sellaiseen lopputulokseen, että säännöllinen jumppaaminen on tehnyt ihmeitä itsetunnolleni. Tietysti siihen on varmasti vaikuttanut moni muukin asia, mutta etupäässä viihdyn kropassani paremmin kuin koskaan ennen ja tunnen sen olevan peräti hyvännäköinen. En ole ennen tajunnutkaan miten kapea vyötärö tai nätit vatsalihakset minulla onkaan! Tuntuu hyvältä kerrankin todeta häpeilemättä ääneen että kyllä mä olenkin okei ja kyllä mä pärjään.