keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Oleander

Kummasti se elämänpiiri vain surkastuu työttömäksi jäätyä. Ei pakollisia ihmiskontakteja, ei velvollisuutta nousta ylös tai vaihtaa nuhjaantuneita sukkia puhtaisiin. Elämä on alkanut salakavalasti pyöriä vain oman navan ympärillä: ylianalysoin kaikkia ruumiintoimintojani ja ajatuksiani aina hulluuden partaalle asti. Kaikki vähääkään normaalista poikkeava ennustaa tietenkin syöpää, parantumattomia sairauksia ja diagnosoimattomia mielenterveysongelmia. Välillä tuntuu vaikealta myöntää itselleen etten olekaan kuolemassa johonkin dramaattiseen sairauteen tai tulossa hulluksi, ongelmani on (niin tylsältä kuin se kuulostaakin) se ettei minulla ole selkeää suuntaa elämässäni ja jatkuvan opiskelun päätteeksi täydellinen vapaus tuntuu lähinnä ahdistavalta. Liian monet neljän seinän sisässä vietetyt päivät tuntuvat muuttavan sisäilman myrkylliseksi hermokaasuksi, joka lamauttaa lahnaavan uhrinsa voimattomana sohvan pohjalle tuijottamaan loputtomia uusintoja keltanaamaisesta perheestä.

Välillä osittain kadehdinkin vanhaa minääni, vaikka olinkin todella masentunut ja inhosin itseäni, olin paljon ulospäinsuuntautuneempi ja rohkeampi. Hurjien sotamaalausten, keskisormen ja pullon takaa oli helppo uhota maailmalle, näyttää paljon vahvemmalta ja räväkämmältä kuin ilman rakkaita suojamuureja koskaan olinkaan. Nykyään peilistä tuijottava olemus on lähinnä hiirimäisen arka ja jahkaileva varjo entiseen verrattuna. Silmät pyytävät jo etukäteen anteeksi ja olo on jotenkin kankea, mikään ei tunnu tulevan enää luonnostaan saati sulavasti. En osaa enää edes piirtää tai kirjoittaa niillä kauneimmilla sanankäänteillä, joista joskus olin niin ylpeä. Tuntuu että suru repäisi kadotessaan mukanaan puolet persoonastani, kai se ajan myötä kasvaa takaisin jos vain jaksan sinnikkäästi vastustaa erakoitumisen iloja ja kuunnella hyvää musiikkia.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Ikipalellus


Siniset sormet, polvet ja sielu. Ulkona oli ensimmäistä kertaa niin kylmää että kroonisesti palelevat varpaani eivät pitäneet kaksia päällekkäisiä sukkia hätävarjelun liioitteluna. Toiset kai vain on luotu vapisemaan, ravaan levottomina öinä lämmittämässä kauratyynyä mikrossa ja lasken peiton alla sekunteja siihen milloin tyyny on taas liian viileä kylmänhikiselle iholleni. Iholle, joka ei ole koskaan kunnossa. Laitan yhä silloin tällöin protopiciä kaulaani, mutta päänahalle en kaiketi voi tehdä muuta kuin levittää nizoralia ja pitää nutturaa niin kireällä että kutina hellittää. Olen salaa hieman toiveikaskin, on ollut hieman puhetta että pääsisin tänä talvena aurinkoon parantelemaan hipiääni, mutta sekään ei ole vielä täysin varmaa. Pidän silti sormeni ja varpaani niin tiukasti ristissä että nivelet napsuu.

Pahvivaltiaat vauhdissa

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Vastauksia vailla kysymyksiä

Menehdyin pienesti tylsyyteen, joten väsäsin jo miljoonatta kertaa askin pystyyn. Jos mieltäsi kaihertaa jokin salainen tai epäsalainen kysymys, heitä se päin märehtivää naamaani askissa:

maanantai 21. syyskuuta 2015

Vermein vetisin

Joko ulkona sataa aina tai minä vain lähden ulos aina kun sataa, onneksi huopahattu kävi jälleen kerran oikein mainiosti myös sateenvarjosta. Kävin pitkästä aikaa Elinan kanssa kaupungilla ja ostin tilini kauhuksi kaksi kappaletta ledikynttilöitä ja tölkillisen vadelmasitruunalimua. Sade huuhtoo asfalttia niin rankasti että huminan kuulee sisälle asti, eivätkä ne sinnikkäimmätkään vihreästään kiinni pitävät lehdet voi pilata hykertelyäni syksyn kauan odotetusta saapumisesta. Toivottavasti en tänäkään vuonna palellu hengiltä, olen virallisesti maailman huonoin telluslainen lämpimien vaatteiden ostamisessa!

perjantai 18. syyskuuta 2015

''Et saa koskaan omia kasvoja, ellet opi tappelemaan''

Vapaaksi kiltin tytön kahleista

Kiltti tyttö sivuuttaa itsensä ja puurtaa toistenkin puolesta. Hän nielee kiukkunsa ja haluaa olla muille mieliksi. "Ota riski, muuta käyttäytymistä. Omille tarpeille ja tunteille ei tarvitse kysyä lupaa muilta", psykoterapeutti Kirsti-Liisa Kuusinen kannustaa kilttiä tyttöä.

Kiltin, nöyrän ja itsensä unohtavan naisen malli on menneestä maailmasta. Monet naiset vetävät kuitenkin tahtomattaan kiltin tytön alistuvaa roolia. ''Kiltti tyttö pelkää omia aggressioitaan niin, ettei edes tunnista niitä'', psykoterapeutti Kirsti-Liisa Kuusinen esittelee kiltin tytön syndroomaa. Kiltti tyttö ei uskalla sanoa ei. Hän on tunnollinen, ymmärtäväinen ja avulias. Hän jää ylitöihin, tarjoutuu lapsenvahdiksi ja tiskaamaan, kun muut pitävät hauskaa. Hän ei sano poikkipuolista sanaa, ainakaan suoraan, vaikka vihan, kuten kaikkien muidenkin tunteiden ilmaiseminen on minuuden ja itsenäisyyden kehittymisen ehto. Kiltti tyttö pelkää riitaa, hän ei pysty pitämään puoliaan eikä ilmaisemaan omia tarpeitaan ja mielipiteitään. Hän haluaa miellyttää muita ja asettaa muiden tarpeet ja toiveet omiensa edelle kuin yrittäisi ostaa muiden hyväksyntää. Kiltteys, jonka taustalla ovat tunnistamattomat aggressiot, ei ole aitoa epäitsekkyyttä. Kiltti tyttö ostaa uhrautumalla tunteen siitä, että hän on hyvä. Kiltistä tytöstä tulee helposti marttyyri, joka ilmaisee vihansa epäsuorasti. Marttyyri saa toiset tuntemaan syyllisyyttä ja kiukkua. Uhrautuja odottaa hiljaa mielessään kiitosta ja vastapalveluita, pettyy, kun ei niitä saakaan ja on vihainen sisimmässään, koska on luopunut omista toiveistaan.

ESIMERKKI. Maija on odottanut treffipaikalla jo yli puoli tuntia yli sovitun ajan, kaveria ei kuulu eikä hän edes ilmoita mitään. Maijalla on surkea olo, hän ajattelee, että muut hyljeksivät häntä. Miksi Maija ei ole kiukkuinen sille, joka antaa hänen odottaa turhaan? Hän sulkee vihansa pois niin, ettei ymmärrä lainkaan olevansa vihainen. Kiltti tyttö ei näe itseään itsenäisenä objektina, jolla on oikeus odottaa ja toivoa, pettyä ja ilahtua, vaan alistuu toisen ehtoihin. Kiltistä tytöstä tuntuu myös uhkaavalta pettyä muihin, koska hän samalla pelkää tulevansa hylätyksi. Kiltin tytön syndrooma kehittyy varhaislapsuudessa sellaisessa kiintymyssuhteessa, jossa lapsi kokee saavansa parhaiten hyväksyntää olemalla kiltti ja mukautuvainen. Vanhemmat eivät siedä kiukuttelua, ja lapsi alkaa itsekin ahdistua kiukun tunteistaan.

Turvattomassa kiintymyssuhteessa viha muuttuu pelottavaksi ja pahaksi asiaksi, ja yhdistyy myöhemmin aikuisenkin mielessä hylätyksi tulemiseen. Ihminen oppii sulkemaan vihan tunteet tietoisuudestaan niin nopeasti, ettei sitä edes itse huomaa. Samat kiintymyssuhteen piirteet vaikuttavat lapsuuden jälkeen kaikissa läheisissä ihmissuhteissa. Jos kiintymyssuhde on turvallinen, voimme ilmaista toiselle kaikki tunteet, myös pelot ja pettymykset. Avoin ja vastavuoroinen tunteiden ja toiveiden ilmaiseminen parantaa vuorovaikutusta ja tuo läheisyyttä. Kiltti tyttö suree aikuisena, että hänen miehensä on pettynyt häneen. Hänen sopisi kysyä, millä tavoin hän on pettynyt mieheensä. Aggressiota ei tulisi sivuuttaa, se pitäisi jollain tavoin purkaa, muuten se voi kääntyä depressioksi tai se on tukahdutettava syömiseen. Depressiivinen ihminen näkee itsensä hyvin kielteisesti, epärakastettavana henkilönä, joka on vaivaksi muille. Hän on itseensä pettynyt sen sijaan, että purkaisi vihansa itsestään ulos. Liika syöminen on yksi keino peittää depressio. Ylimääräisistä kiloista sitten tulee syyllisyyttä ja huonouden tunnetta.

Kun kiltti tyttö saa mittansa jonakin päivänä täyteen, hän nousee kapinaan. Hänestä tuntuu, että kaikki vain vaativat häneltä loputtomasti. Puoliensa pitäminen tarkoittaa, että kiltti tyttö ottaa riskin, että muut alkavat pitää häntä hankalana. Täyskäännös käyttäytymisessä voi kuitenkin olla välttämätön kehitysvaihe itsenäiseksi, jämäkäksi naiseksi. Pikku Myy on monen naisen suosikki: vihainen, piikikäs, itseriittoinen, ei riippuvainen muiden hyväksynnästä. Arka tyttö Ninni ärsyttää Myytä, koska Ninni on niin arka, että on suorastaan näkymätön. Myy paukauttaa suoraan: Ninnin ongelma on se, ettei Ninni osaa suuttua. ''Et saa koskaan omia kasvoja, ellet opi tappelemaan'', sanoo Myy ja osuu naulan kantaan. Kiukku on naisen voimaa. Aggressio on suuntaviitta, joka kertoo naiselle, mihin hän on pettynyt ja mitä hän haluaa.  Naisen on tunnistettava molemmat puolet (kiltteys ja aggressiivisuus) itsessään, jotta hän voi alkaa rakentaa aikuisempaa minää, johon kuuluu vastavuoroinen antaminen ja saaminen. Silloin voi myös ottaa toiset huomioon tuntematta itse jäävänsä vaille.

Sarjakuvantekijä Pfeifferiä mukaillen:
1. En koskaan riitele, en esitä eriävää mielipidettä
    enkä pidä puoliani, koska se merkitsisi epäsopua
2. Epäsopu merkitsee sitä, ettei minua hyväksytä
3. Se merkitsee yksin jäämistä
4. Jos jään yksin, en ole olemassa
5. Siksi en koskaan riitele
6. Sen sijaan vihaan ja olen kiukkuinen
Kodin Kuvalehti 2/2000

Löysin internetin ihmemaailmasta artikkelin kiltin tytön syndroomasta ja olo oli melko omituinen kun tajusin tekstin olevan kuin suora kuvaus omista ongelmistani sosiaalisessa elämässä. Jonakin päivänä minäkin muutun Ninnistä Pikku Myyksi: sopivasti kiltiksi mutta niin pirun pippuriseksi.

torstai 17. syyskuuta 2015

Ujopiimän nousu ja tuho

Palattuamme kauniista häistä minä täytin seurankaipuuni ostamalla huonekasvin. Suojelin kukkakaupan kääröä sateelta ja join kokista hämärässä alikulkutunnelissa kylmyyden valuessa aina liian ahtaisiin kenkiin sullottuihin villasukkiin asti. Kotona päiväkirja paljasti minun kironneen tasan vuosi sitten rikki menneitä korkokenkiäni ja kuin kohtalon ivasta tajusin maihareitteni pohjan haljenneen totaalisesti. Mutta päiväkirja kertoikin myös monia muita asioita, miellyttäviä sellaisia. Viime syyskuussa tein itselleni lyhyen listan ujouteen liittyen ja vaikka välillä toiselta tuntuukin, minä olen kuin olenkin rämpinyt eteen päin! Blogin nimi metanoia tarkoittaa matkaa muutoksen tiellä ja tuntuu hyvältä tajuta että jotakin on todella tapahtunut. 

Viimevuotinen ujouslista
♥ kuvattavana oleminen
omien mielipiteiden puolustaminen
uusien vaatteiden pitäminen
ruuanlaitto muiden katsellessa
ruuan tilaaminen ilman suolakurkkua

Uusi ujouslista
♥ kuvattavana oleminen (tästä aion kyllä vielä päästä!)
♥ oman tyytymättömyyden ilmaiseminen
♥ virallisten puheluiden tekeminen
♥ uusille ihmisille jutteleminen
♥ omien piirustusten näyttäminen