lauantai 31. lokakuuta 2015

Muovihauta

Minussa piilee salainen voimakenttä joka saa jopa kaktukset kuihtumaan. Pidin hiljaiset hautajaiset uudelle huonekasvilleni roskapöntön ääressä ja tuijottelin vaitonaisena mustaksi rusinaksi surkastunutta piikkipalloa. Sinne se meni multineen päivineen, muoviseen hautaansa jogurttipurkkien ja karkkipapereiden mereen. Vietin halloweenin syöden kummitustikkareita kaverin sohvalla ja vaikka joulun suunnittelu tähän aikaan vuodesta on vähintäänkin pyhäinhäväistys, en voinut olla kihertämättä tyytyväisenä mielessäni sitä miten aikoisin tänä vuonna ostaa itselleni aivan liikaa lahjoja tilini tilavuuteen nähden.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Kierteessä

Vietin maanantain miettien miten aikuiset ihmiset pysyvät hereillä koko päivän. Nuokuin näytön ääressä kuin nukkavieru kummitus ja tallensin päivän kahdeksannen pesukonemainoksen. Ainoa keinoni pysyä melkein virkeänä melkein koko työpäivän on kuunnella youtubesta Harry Potteria ja syödä kolmen tunnin välein välipalaa. Takerrun jääkaapin oveen kuin pelastusrenkaaseen ja syön enemmän jogurttia kuin koskaan. Kinuskipäärynät, vaniljat ja banaanit, pirteyden pyhä kolminaisuus. Neljältä kahlaan kotiin vaahteranlehtien kuorruttamilta kaduilta ja käperryn unisena sohvalle potemaan huonoa omatuntoa. Tiskit saavat jäädä altaaseen kolmanneksikin päiväksi, niillä ei onneksi ole yhtä syyllistäviä silmiä kuin yksinäisyyteen tylsistyneellä Manaksella. Uskaltaisinpa hakea opiskelemaan, en ymmärrä miksi jo pelkkä ajatus opintolainan ottamisesta lamauttaa kuin nuijanisku.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kolme

Maiharini halkesivat Kolin kiemuraisilla patikkapoluilla ja hento krapula huuhtoutui viemäriin kylpysuolan mukana. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeassa hemmottelukylpylässä. Ajatus teen juonnista lämmitetyillä kivitasoilla kylpytakkiin kääriytyneenä kummittelee vieläkin mielessä etenkin niinä aamuina kun pitäisi hiipiä aamuhämärään Petrin vielä jäädessä nukkumaan. Kolme päivää mainostoimistoa takana, enkä vieläkään ole traumatisoitunut. Olo on päinvastoin jopa hieman itsevarmempi kuin uskoin, olin koulussa melko surkea, mutta silti InDesign tuntuu tulevan selkärangasta. Olen tehnyt jo noin 80 mainoslappusta liukuhihnalta ja huomenna alan väkertämään kalenteria. On aivan uskomatonta miten paljon energiaa pelkkien aivojen käyttäminen tuntuu vievän, parin nuivan aterian sijaan joudunkin lappamaan ruokaa kiljuviin kitusiini noin kolmen tunnin välein, jottei pääni puuroudu ylikeitetyksi spagetiksi. Kotiin rämpimisen jälkeen ei jaksa edes jumpata ja liikunnattomuus yhdistettynä painonnousuun hieman ahdistaa, vaikka tiedän ettei minulla mitään hätää olekaan. Tämä viikko on ollut legendaarinen jo pelkästään sen takia että ensimmäistä kertaa tuhanteen vuoteen olen ollut kunnioitusta herättävät kolme päivää ilman herkkuja.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Salaistakin salaisemmat kansiot

Puhelin soi hävettävän lujaa keskellä hiljaista sisustuspuotia. Olin pudottaa kumiankan kädestäni silkasta säikähdyksestä ja kesti tovin ennen kuin ymmärsin haparoida kännykkää repun risaisesta taskusta. Pasmat menivät täydellisesti sekaisin: sain työkokeilupaikan mainostoimistosta. Ajatus tuntuu vieläkin oudolta ja jännittävältä. Istuin koko loppuillan hiljaa enkä tahtonut keskustella aiheesta, tyytyväisyyden ja riemuntunteet iskivät vasta seuraavana päivänä.

Lisäsin leopardiankan muiden kumitovereidensa seuraksi kylpyhuoneen kaapin päälle ja siivosin halppisankat piiloon kieli poskella. Keräilen söpöjä kumiankkoja, koko touhu taisi joskus alkaa Kyproslaisen hotellin kylpyhuoneesta kun tilaisuus teki varkaan ja vieraiden iloksi tuotu vinkulintu sujahtikin hetken mielijohteesta omaan laukkuun. Jatkoin hamstraamistani ikään kuin vitsillä, mutta eräänä päivänä havahduin hereille viidentoista kumilinnun ylpeänä omistajana, joten kai se viehätys on pakko myöntää.  (Etenkin kun lemppariniesineeni on pieni vaaleansininen ankka joka hohtaa pimeässä.)